Hilda-Maija Tsekeissä 2015: Heijastuksia odotellessa

Unikko <3

Velká Chuchle aamutuimaan

Loppu alkaa uhkaavasti lähestyä ja tunnelmat ovat ristiriitaiset; ikävä alkaa olla kova, mutta samalla haluaisi jäädä vielä hetkeksi, kun vielä olisi paikkoja, joissa haluaisi käydä ja tapahtumia, joita kokea. Koulu sekä paperityöt pitävät viimeiset päivät kiireisinä, eikä aikaa jää turhanpäiväiseen haikailuun. Papereita pitää tulostaa, lomakkeita täyttää, erilaisia todistuksia kysyä, allekirjoituksia ja leimoja pyytää... Samalla olemme loppu ajan maalaamassa laukkaradan ulkoseinään maalausta toisella puolella Prahaa. Vielä haluaisin myös saada valokuvauksen opettajilta Dorotalta ja Jaroslavilta kommenttia filmi- sekä digikuviin, mutta aika voi mennä liian tiukille niiden kanssa. Maanantaina unisina, mutta sitäkin innokkaampina, matkustimme aikaisin samaa reittiä Velká Chuchlelle kuin edellisenäkin päivänä. Oli aivan mielettömän kaunis kevätaamu, jota säesti lähimetsän humina ja kovaääninen linnunlaulu, jonka kaupungin keskustassa liikenteen melu ja muut ihmiselämän äänet peittävät alleen. Pian paikalle ilmestyi muutama muukin oppilas sekä kaksi piirustustuntien opettajaa. Heillä oli mukanaan videotykki, jolla ennakolta suunniteltu kuva oli tarkoitus heijastaa seinään. Harmi vain, etteivät opettajat olleet tulleet ajatelleeksi loppukevään aamujen aurinkoa, joka hävitti tykin heijastuksen kokonaan. Pienen palaverin jälkeen sovimme, että palaamme paikalle yhdeksältä samana iltana, jolloin toivottavasti on vähän hämärämpää. Sitten vain kimpsut ja kampsut kasaan ja takaisin kohti keskustaa uuden tuttavuuden, Nastasian, seurassa. Pyörähdimme kahvilassa lähellä asuinpaikkaamme ja juttelimme niitä näitä. Hän oli kotoisin Venäjältä ja asuu ja opiskelee koulussamme. Hurjaa, minusta tuskin olisi ollut kuusitoistavuotiaana muuttamaan yksin asumaan vieraaseen maahan. Venäjä on kuitenkin tsekin kielisukulainen, joten sen opiskelu lienee yhtä helppoa kuin suomalaiselle eestin opiskelu. Ilta saapui verkkaisesti ja oli jo hämärää, kun saavuomme perille. Yhdeksän aikaan oli yhtä hämärää ja lämmin kuin suomalaisena kesäyönä, mutta maalaus jäi yhä aloittamatta. Tällä kertaa videotykkien valo näkyi hyvin, mutta itse mallikuva osoittautui liian leveäksi seinäpinnalle. Tunnin väännön ja käännön jälkeen annoimme numeromme jotta saisimme tiedon seuraavasta yrityksestä ja jotta pääsisimme vihdoin nukkumaan.

Yksinäinen videotykki

Palaveri jatkosuunnitelmista

Prahan päärautatieasema oli myös näkemisen arvoinen

Väsymys vielä aamulla silmiä painaen lähdimme tapaamaan Miriamia viimeistä paperisotaa varten. Sovimme, että hän aloittaa täyttämisen ja me sekä opettajamme täydennämme loput tiedoista keskiviikkona. Dorota saapui koululle juuri, kun olin viimeisetkin arkkitehtuurikuvat tulivat valmiiksi ja keskustelimme valokuvistani. Hän piti sommitelmistani vaikka sävyt olivat pehmeitä. Osa kuvista toimi ihan hyvin, mutta joitakin olisi voinut kokeilla vielä erilaiselle voimakaskontrastiselle paperille, joka vaatisi erilaisen käsittelyn, mutta onnistuessaan säilyisi huomattavasti paremmin kuin tavalliselle uudenlaiselle paperille vedostetut. Olisin mielelläni halunnut kokeilla, mutta aikaa on enää niin vähän, etten välttämättä olisi ehtinyt, kun lomakkeet vievät koko keskiviikon ja illat ovat kaikki täynnä muuta toimintaa. Juuri, kun olemme lähdössä, mielekästä tekemistä riittäisi aamusta iltaan. Junalla jälleen kerran matkustaen saavuin Velká Chucheen puoli yhdeksäksi. Reilun puolen tunnin säätämisen ja vääntämisen jälkeen saimme vihdoin heijastukset seinälle juuri niin kuin piti ja aloitimme ääriviivojen piirtämisen seinään illan pimetessä ja kylmetessä. Useampi tunti seitsemän seinän kanssa menikin ja lähtiessäni puoli kahdeltatoista aikaan, viimeistä kuvaa vielä viimeisteltiin. Ehkä nyt voimme jatkaa päivänvalossa, sillä illoiksi meillä on jo muuta menoa.