Art time!

Afroditen kopio ja Afroditenmuotokuvakopio

Kouluviikon viimeinen päivä olikin viikon hauskin (perjantai oli vapaa täälläkin). Pitkän tauon jälkeen tiedossa oli piirtämistä ja maalausta! Olin aivan täpinöissä päästessäni jälleen sotkemaan käteni (sekä mahdollisesti myös naamani ja vaatteeni) fyysisemmän työn parissa. Valokuvaus ja kuvankäsittely on ollut hauskaa, mutta pitkät päivät koneen ääressä eivät ole mitään herkkua ja ilman selkeää ohjausta innostus ei kanna kovin montaa päivää. Maalauksessa ja piirtämisessä en koe tarvitsevani opastusta aivan yhtä paljon, vaikka kommentointi on aina tervetullutta. Ihan hyvä juttu, sillä opettaja ei tällä kertaa puhunut englantia paria sanaa enempää ja meidät perehdytettiin tehtävään kielitaitoisten oppilaiden tulkatessa opettajan antamia ohjeita. Aiheena oli kipsipatsas, joka ensin piirrettiin nopeasti hiilellä käden vetreyttämiseksi. Aluksi kaikki tuntui menevän päin prinkkalaa, mutta pienten harjoitusviivojen kautta homma alkoi taas sujumaan. Ihan tyytyväinen olen kahden tunnin uurastuksen lopputulokseen, vaikka leuka jäi hieman massiiviseksi Afroditen kaltaiselle neidolle. Aikaa ei kuitenkaan olisi ollut enää muokkauksille, joten siirryin seuraavaan vaiheeseen.

Kesken/valmis

Pohjaväri

Maalaus... olikin sitten jotain ihan uutta. Kovasti yritin ymmärtää, mistä tässä ikivanhassa 1800-luvulla suositussa tekniikassa oli kyse, kunnes näin maalituubissa tekstin tempera. Tuli kieltämättä hieman tyhmä olo, kun en sitä itse tajunnut. Maalaustekniikka, joka on paljon öljymaalausta vanhempi ja jota kansallisromantiikan aikaan kehitti myös Gallen-Kallela, oli minulle täysin uusi ja mielenkiinnolla tartuin annettuun tehtävään.  


Ensin paperi kiinnitettiin alustaan liimapaperilla, jonka jälkeen teimme ohuen pohjamaalauksen lämpimällä ruskealla. Kuivumisen jälkeen aloitimme ohuiden tummien pohjasävyjen maalauksella ja jatkamme valokohtiin valkoisella. Tarkoitus lienee maalata ohuita läpikuultavia maalikerroksia, joiden alta väripohja antaa keskisävyn. Tai näin ainakin ymmärsin ja sen mukaan teen. Tapani luonnostella on yrityksen ja erehdyksen kautta löytää oikeat linjat, mutta nyt kauhukseni luonnostelu oli sallittu vain maalilla. Hitaasti ja hennosti edeten taisin onnistua ihan hyvin, sillä tunnin päätteeksi opettaja kutsui muut oppilaat töllistelemään luonnosteluani. Tunnilta jäi hieno onnistumisen fiilis, jota en yhtä paljon ole saanut kokea valokuvauksen kanssa. Sen verran taitavaa porukkaa täällä opiskelee.

Lyhyt koulupäivä päättyi jälleen ruokailuun ja olisimme toki saaneet jäädä kouluun kuvia muokkaamaan, mutta vapaa iltapäivä houkutteli enemmän. Poikkesimme matkalla koulun lähellä Chodovissa olevaan kauppakeskukseen viikonloppuostoksille, muttemme varautuneet näin poikkeavaan elämykseen. Löysimme pienen Prisman kokoisen ruokakaupan eli harvinainen poikkeus Prahassa. Tavallisempaa täällä on ostaa ruoka yhdestä paikkaa, leipä ja hedelmät ehkä vielä erillisistä myymälöistä, hygieniatuotteet ja pesuaineet omista liikkeistään. Pidän kyllä itsekin enemmän pienistä myymälöistä silloin, kun tiedän, mistä ne löytää. Jättikaupasta löytyi toinenkin harvinaisuus: irtokarkkipiste. Niitä ei täällä juuri ole ja makeisvalikoima on varsin niukka pohjoismaalaiselle sokerihiirelle.

Auringonpaistetta lehdillä

Hento auringon kultareunus

Ilta oli harmaasta tihkusateisesta aamusta poiketen lämmin ja kirkas eli mitä mainioin kirppis- ja valokuvauskierrokselle. Laihaa ostossaalista (serpentiiniä ja kaksi ilmapalloa) kompensoi onnistuneet kuvat ilta-auringossa.

Hieman vastavaloa

Illan kajoa

Latvuksien vihreää hohtoa ei vain saanut tallennettuayhtä komeana kuin se oli

Slam/lavarunon lausuja ja yleisö

Neiti violetissa paidassa esitti hyvin intohimoisen
huudahduksia sisältävän runon

Koska vappuaatto oli aivan ihana, perinteitä kunnioittaen lähdimme piknik-lounaalle vasta tihkusateisena vapunpäivänä. Pakkasimme retkelle mukaan serpentiiniä, saippuakuplia, nakkeja sekä perunasalaattia ja matkasimme kohti Letenské sady puistoa, joka on pienen kävelymatkan päässä majapaikastamme. Siellä järjestetään torstaisin ilmaisia puistojoogatuntejakin, mutta ilman mattoa en ole sinne uskaltautunut. Löysimme puistosta sopivan evästyspaikan ja jäimme lounastamaan retkeilypöydän ääreen maisemanamme Prahan keskusta. Olimme juuri saaneet eväämme syötyä, kun meitä lähestyi tuntematon mies kertoen pöytien olevan varattu ravintolan asiakkaille. Emme tällaista osanneet aavistaakaan, kun istumapaikkamme sijaitsivat eri puolella tietä kuin ravintola, jonka ympärillä oli pöytiä muutenkin. Onneksemme olisimme olleet pian lähdössä muutenkin ja keräsimme tavaramme. Matkalla asunnolle kävelimme keskelle Praha 7 (alue, jolla asumme) naapurijuhlallisuuksia, mikäli oikein ymmärsin. Paikalla oli kaikenlaisia pieniä torikojuja sekä akrobatiaesityksiä ja slam-runoutta, jonka vahvistettu ääni meidät paikalle houkutteli. Mikäli jotain olisimme ymmärtäneet, olisi tapahtumaa ollut ihan mukava jäädä seuraamaan, mutta vähän outoa on taputtaa runoille, joista ei ymmärrä yhtään mitään. Ohjelma jatkuu iltaan asti, ehkä menemme pyörähtämään myöhemmin uudestaan.