Epäonnistumisia ja hyviä uutisia

Ja lisää vähän parempia harmaita kuvia. Kaiken kaikkiaan kuvia oli 70 
 joista 18 onnistui siedettävästi

Keskiviikkona sain yrittää valokuvien kehitystä uudestaan. Aamupäivällä odotellessani opettajaa muokkasin arkkitehtuurikuvia, joita on suoristamatta vieläkin muutamia. Hyvää harjoitustahan se on, mutta aika puuduttavaa ja monotonista touhua jo muutaman kuvan jälkeen. Kaiken valmiiksi saatuaan, opettaja avusti valokuvien kehittämisessä. Ilmeisesti olin käyttänyt liian pientä aukkoa kehittäessäni kuvia. Viimeksi hän antoi ymmärtää pienemmän aukon olevan parempi, mutta ehkä ei tässä tarkoituksessa sitten nähtävästi kuitenkaan. Tein siis tällä kertaa toisinpäin kuin viimeksi: magenta oli yhä 200, mutta aukko niin iso, kuin vain mahdollista, mikä laski ajan 25 sekunnista kolmeen. Sekuntikello ei ollut digitaalinen, joten puolikkaita minuutteja ei voinut käyttää hyödyksi, eli suurin aukko ei kelvannut. Parempia niistä ehdottomasti tuli, vaikkei kovin hyviä. Valkoinen ei vieläkään ole valkoista ja alan epäillä jo filmin kehityksen onnistumista, kun negatiivissa selkeästi ylivalottuneet kohdat ovat harmaita valokuvissa. Liian pitkään tai liian lämpimässä vedessä kehittynyt kenties.

Suoristettua ja retusoitua arkkitehtuuria

Suoristettua ja retusoitua arkkitehtuuria

Suoristettua ja retusoitua arkkitehtuuria

Suoristettua ja retusoitua arkkitehtuuria

Temperamaalaukseni sen kuin vääristyy
 joka maalauskerralla enemmän

Seuraava aamu oli aikainen ja tällä kertaa Pauliinakin uskaltautui mukaan, kun jatkoimme temperamaalauksiamme. Aivan yhtä hirveä se maalaus oli kuin edelliselläkin kerralla ja selkeästi pelastuksen ulottumattomissa. Opettajakin antoi kerrankin vähän enemmän kritiikkiä, jota myös pahoitteli, ettemme vain pelästy. Kovasti se huvitti, kun meistä ne olivat kaikin puolin kamalia. Nyt on viimeisetkin paineet onnistumisesta karisseet ja voin rauhassa kokeilla radikaaleja ratkaisuja, kun pilaamisen pelkoa ei enää ole. Samana päivänä saimme myös kuulla, että voisimme halutessamme osallistua seinämaalauksen tekoon. Opettaja ainakin tuntui olevan ajatuksesta innoissaan ja me myös. En vielä kertaakaan ole päässyt kokeilemaan ja projektorin kanssa ei niin jännitä, että tulisi yhtä helposti virhemittauksia kuin mitä temperatunnilla.

Viikko enää jäljellä ja perjantaina oli vain Jakubin piirustustunti. Hetken odottelun jälkeen opettaja toi leivoksen ja keksin lautasella ja kasasi niistä sekä muista astioista aamiaisasetelman, josta piti tehdä kuvitus tarkan piirustuksen sijaan. Välineinä muste, erilaiset terät ja pensseli sain kasaan ihan hienon kokonaisuuden, jossa kokeilin vähän erilaisia varjostuskeinoja mm. piste- ja viivarasterointia. Ehdottoman hauskaa puuhaa varsinkin, kun sain vähän jutun juurta muidenkin oppilaiden kanssa. Yksi heistä oli käynyt kahden viikon vaihdossa Hyvinkäälläkin ja oli pitänyt kokemuksesta, vaikka kylmä oli ollut. Valokuvauksen opettaja Dorota oli vapaalla, joten valokuvista saan kommenttia vasta ensi viikolla. Se alkaakin jännissä merkeissä, kun saamme koko seuraavan viikon osallistua seinämaalauksen toteutukseen. Mutta ensin kohti viimeistä viikonloppua Prahassa.

Aamiaiskuvitusta ja tuo pallero tuossa lautasella
keksin vieressä yrittää olla jonkin sortin pulla