Put on the red light!

Photoshopin kanssa oli taas hauskaa

Toista kertaa ikinä jopa kasvonpiirteet sain onnistumaan

Kerrankin, kun koulussa on tarjolla tunteja koko päiväksi, olen järjestänyt itselleni paljon kaikkea muuta tekemistä. Keskiviikkona blogipäivitykset laahasivat jäljessä ja koulua oli yhdeksästä neljään, joten aikaa kirjoittamiselle oli vähän. Aamun muokkasin kuvia ja iltapäivällä oli jälleen piirustusta ja tällä kertaa elävää mallia ja naisen sijasta mies. Jostain syystä jokaisella elävän mallin piirustustunnilla on ollut vain naisia malleina, eikä siinä mitään vikaa ole, mutta anatomia on erilainen ja mies on itseasiassa melkeinpä helpompi. Kulmikkuutta nimittäin löytyy usein enemmän. Saavuin paikalle edellisen piirustustunnin lopulla, ja koska asento oli melkein sama kuin omalla tunnillani, aloitin luonnostelun etukäteen. Oppitunnin alkaessa olin saanut mittaukset jo päätökseen ja pääsin suoraan varjostamaan muiden teipatessa vielä papereita telineisiin. Mallimme osasi hieman englantia ja juttelikin sen verran kuin taisi kanssani ja kyseli kokemuksistani Prahan vaihdon ajalta. Aloitin työni tällä kertaa kunnon viivarasterilla, mutta opettajani Vladimir suositteli kokeilemaan keskisävyjen esiin tuomista käsipaperilla hieroen väriä koko pinnalle ja lisäten rasterointia erityisesti varjokohtiin ja pyyhekumilla nostaen lopuksi valokohdat esiin. Jossain vaiheessa opettajan ainoat kommentit olivat tasoa "hienoa, ei lisättävää", eli juuri vaihtoa ennen olleesta elävän mallin piirustustunneista on ollut silminnähden hyötyä. Vuolaasti sain jälleen kehuja ja olin jo laittamassa työtäni muiden joukkoon, kuten aina ennenkin, mutta Vladimir ottikin sen erilleen ja laittoi seinälle. Hämmentyneenä saamastani huomiosta pakkasin nopeasti laukkuni, kiitin ja lähdin hipsimään ruokakauppaan.

Ei niin onnistunut temperamaalaukseni jännässä vaiheessa

Lähdimme taas parin päivän tauon jälkeen molemmat aikaisin aamusta koululle ja saman opettajan tunnille kuin millä olin tiistaina ja keskiviikkona. Saimme taas jatkaa aloittamaamme temperamaalausta, joka oli edelleen yhtä hämmentävää ja vaikeaa. Työni eteni viimein siihen pisteeseen, että sain pohjan valmiiksi, ja seuraavaksi kai piti maalata koko työ uudestaan laittamalla valkoista valokohtiin ja levittäen sitä siitä muuallekin. En ihan ole varma, ymmärsinkö oikein, mutta eipä ainakaan ole paineita täällä kokeilla kaikkea, kun töitämme ei sen kummemmin arvostella. Mittasuhteet ovat ovat sen verran pielessä jo, etten ainakaan kauheasti enää työtä voi enempää pilata. Iltapäivällä jatkoin kuvien muokkausta odotellessani valokuvausopettaja Dorotaa, joka valmisteli pimiötä minulle ja parille muulle oppilaalle. Pääsin siis vihdoin kehittämään negatiiveja kuviksi asti, tosin kolmen jälkeen, kun muut oppilaat saapuivat paikalle vasta silloin. Valokuvapaperi sekä valotukseen käytettävä laite olivat erilaisia, mihin olin tottunut. Paperi, jota käytimme, oli jotenkin erityistä ja laitteessa, jolla valokuvat valotimme, oli jonkinlainen CMYK-värien suodatus, jolla lisättiin tai vähennettiin kontrastia. Ihan hauska toki kokeilla erilaisia tapoja, mutta totuttelu pimiön hämärässä punaisessa valossa tällaisella aloittelijalla vie aikaa, eikä yksikään kehittämistäni kuvista onnistunut tarpeeksi hyvin, vaikka lähdin koulusta vasta puoli kuuden aikaan illalla. Hirveällä kiireellä juoksin takaisin asunnolle, sillä olin luvannut Magdalenalle osallistuvani vihdoin puistojoogatunnille. Hän oli etsinyt minulle matonkin lainaan, enkä kehdannut myöhästyä, vaikka olinkin aika uupunut pitkästä päivästä. Tunti oli varsin erikoinen kokemus, eikä muistuttanut omaa käsitystäni joogaamisesta. Ihan hauskaa se kuitenkin oli, vaikka kylmä siellä tuli. En ollut tajunnut varautua siihen, ettei joogaaminen lämmitäkään lihaksia kuten astanga. Joka tapauksessa mukava oli pitkästä aikaa jutella Magdalenankin kanssa. Hän kertoi viikonloppuna olevan Open house -päivät, jolloin tavallisesti suljettuihin rakennuksiin pääsee kurkistelemaan. Kuulostaa erittäin hyvältä kuvausmahdollisuudelta. Eihän digikuvia ole tallessakaan kuin vasta parisentuhatta.

Valokuvia veden pyörteissä...

...ja narulla kuivumassa

Muutama muukin oli koleahkosta päivästä huolimatta uskaltautunut joogaamaan