Hilda-Maija Tsekeissä 2015: Aikamatka keskiajasta kohti kansallisromantiikkaa

Zbraslavin Madonna, 1350-1360, Praha

Ostin viikkoja sitten lipun, jolla pääsen kiertämään kaikki kansallisgallerian pysyvät näyttelyt alle 20€, ja näistä seitsemästä näyttelystä käymättä oli vielä kuusi. Viikonloput ovat alkaneet hupenemaan, joten pidin oikean taidehistoriaviikonlopun ja kiersin näyttelystä toiseen ihan urakalla. Kun antiikkilla olin aloittanut, oli hyvä hypätä keskiaikaan. Tsekin oma kulttuurihistoria noudattaa varsin samanlaista kaavaa kuin Suomenkin: kielestä kehitettiin kirjoitettu muoto jo keskiajalla ja se kehittyi kirkon murroksen myötä, mutta jäi saksan jalkoihin kolmikymmenvuotisen sodan jälkeen. Kieli elvytettiin jälleen kansallisromantiikan aikaan ja kehitti tsekkiläisten identiteettiä, mutta itsenäisyyden tsekki sai vasta 1993 samettivallankumouksessa, joka jakoi Tsekkoslovakian. Euroopan keskellä Tsekin alueelle (Praha, Böömi, Määri, Sleesia...) on virrannut aikoinaan paljon vaikutteita ympäröiviltä alueilta ja Habsburgien myötävaikutuksesta, mikä tekee tsekkiläisen taiteen määrittelemisestä vaikeaa. Hyvänä esimerkkinä toimii kirjailija Franz Kafka, joka asui kyllä Prahassa, mutta puhui saksaa ja kuului enemmän saksalaiseen kulttuuripiiriin kuin tsekkiläiseen. Kirkko toimi keskiaikaan tilaajana ja kristilliseen kaanoniin sopivia veistoksia sekä maalauksia tuotettiin pajoissa mm. Prahassa. Suosittuja aiheita olivat tyypilliset Maria, Maria ja Jeesuslapsi, Pietà (Maria ja kuollut Jeesus) sekä Pyhä Teresa. Varsin yllätyksetöntä, kuten keskiaikainen taide ylipäänsä olikin. Hiljalleen aikakauden kääntyessä kohti renesanssia tai pikemminkin barokkia, joka täällä oli aikoinaan kovassa huudossa, taide aloitti kukoistuksensa ja taiteilijat saivat enemmän arvostusta. Itse näyttely oli hyvin rakennettu ja seinäpintojen värit ja pinnat oli valittu hyvin sopiviksi ja osaa tiloja koristivat vanhat seinä- ja kattomaalaukset. Hämärää siellä oli ja sen huomaa kuvistakin, jotka eivät kauhean hyviä ole, kun vaativat paljon retusointia. Renesanssista barokkiin ulottuva näyttely sisälsi pääasiassa muiden kuin tsekkiläisten artistien teoksia, ja pääsin töllistelemään aitoja maalauksia Rembrandtilta, El Grecolta, Rubensilta, Goyalta ja muilta.

Michlen Madonna,
1340, Brno

Kuolema - Turhamaisuus,
1500-luvun puoliväli,
Keski-Eurooppa

Louis II muotokuva (Böömin kuningas), Hans Krell,
1526, Buda

Lásenicen Pieta,
1300-luvun loppu

Tiedemies työhuoneessaan,Rembrandt Harmenszoon van Rijn,
1634, Amsterdam

Leidin muotokuva, Nicolaes Eliaz. Pickenoy,
1626, Amsterdam

Rukoileva Jeesus, El Greco,
1590-1595, Toledo

Talonpoikaistappelu, Pieter Breughel nuorempi,
1622, Belgia

Osa näyttelytiloista oli itsessään upeita

Toisen päivän näyttelykierros alkoi manierismilla, jota keisari Rudolf II suosi 1580-luvulla. Se olikin vain alkusoittoa barokille, ja ensimmäisenä näyttelyssä kävin katsomassa veistoksia, jotka nousivat korkeataiteen piiriin enemmään juuri tämän tyylisuuntauksen kautta. Draperiaa, kultaa, draperiaa, uskonnollista hurmosta ja vielä vähän lisää draperiaa oli siis luvassa. Tämä katolisen kirkon vastauskonpuhdistuksessa hyödyntämä taidesuuntaus oli oma lukunsa Böömissä. Todennäköisesti protestantteja pelännyt katolinen kirkko pyrki pitämään jo ennen Lutheria kirkkoa vastaan kapinoineet böömiläiset hallinnassaan taidepropagandan voimin. Tsekkiläisistä tunnetuimpia maalareita olivat Karel Škréta sekä Petr Brandl ja kuvanveistäjistä Matthias Braun, tsekiksi Matyáš Braun, joka oli kotoisin Inssbrukista, mutta työskenteli Prahassa. Osa Kaarlen sillan patsaista on kopioita hänen töistään. Aikansa taiteilijat kiersivät myös muuta Eurooppaa tuoden vaikutteita niin flaamista kuin venetsiastakin. Kausi kesti pitkälle 1700-luvulle, ja lähes rokokoon yli hypäten, valistusfilosofia ja antiikin ihanteet antoivat sysäyksen uusklassismille sekä historismille, joka idolisoi keisari Kaarle IV, jota tsekkiläiset pitävät maansa "isänä". Tämä antoi sysäyksen 1800-luvun taidetyylien runsaudelle kuten biedemeyer, uusgotiikka, historismi, laatu/genremaalaus. Taide alkoi akatemisoitua, mutta muutamia erityisesti biedemayermaalareita oli käsityöläistaustaisina erityisesti maisemamaalauksessa (kuten kotoisat von Wrightin veljekset Suomessa). 1900-luku on vasta tulossa ja siihen galleriaan ei olekaan pitkä matka, sillä rakennuksen voi nähdä jo asunnon rapun ovelta.