Terveiset tropiikista

Ihanan vihreä painoväri valmiina telattavaksi

Pienellä kauhulla seurasin tiistain säätiedotusta, joka uhkaili 28 °C lämmintä ja illaksi 12mm kuurosadetta. Eivät nuo säätiedotuksen ennusteet aivan toteutuneet todennäköisesti tiiviin pilvimassan ansiosta, mutta taisi suomalainen 25 °C helleraja kuitenkin ylittyä. Asuntomme on onneksi vanhassa rakennuksessa, mikä pitää sisälämpötilan siedettävänä ja tukahduttavan kostean ilman ulkona, kun tajuaa pitää ikkunat kiinni. Koulu alkoi yhden aikaan grafiikantunnilla ja pääsin viimein vedostamaan kaiverrustyöni.

Grafiikanluokka

Eipä koulussa juuri muita ollutkaan paikalla ja luokka oli kokonaan meidän käytössämme. Opettajamme Jakub näytti meille vielä työvaiheet, jotka erosivat taidekoulun tavoista varsin vähän. Peruskuvio täälläkin oli: telalla väri kaiverretun laatan kohopinnalle, laatta ja paperi vastakkain ja prässin läpi. Käytössämme oli mm. käsikäyttöinen prässi sähköisen sijaan ja puhdistusaineet olivat myrkyllisempiä (tolueenia kenties) ja paperi oli jotain muuta kuin hahnemüleä tai japaninpaperia, joita kohopainossa olen itse käyttänyt. Tuttua puuhaa ja mukavan fyysistä. Kaikki sujui aluksi varsin hyvin, mutta ongelmia tuli linolevyn kanssa toista väriä painaessa, kun laatta venyi ja taipui eikä kahta päällekkäistä väriä saanut millään kohdalleen. Joko tämä on linolevyn ominaisuus tai vika oli vedostajassa. En tullut asiaa sitten kysyneeksi, kun luulin vain kohdistaneeni laatan aina sivuun.

Tela alle tulevalle keltaiselle värille

Saksittu ja aika loppuunkäytetty linolaattani

Parhaimpia vedoksia, jonka lehdistä huomaa silti laatan venymisen

Kaikki seitsemän vedosta

Illaksi olimme sopineet taas menevämme käymään suomiklubissa vieraisilla ja hirveällä kiireellä ja viime minuutilla viipotimme asunnon kautta kohti vanhaa kaupunkia. Monika oli meitä jälleen vastassa ja tällä kertaa hänkin tunsi reitin tapaamiselle sovittuun kahvilaan. Paikka oli iso opiskelijaklubi vanhassa rakennuksessa, jonka käytävät kulkivat maan alle kellarimaiseen tunnelmaan, ja siellä järjestetään opiskelijoiden kesken niin konsertteja kuin muitakin tapahtumia. Meitä oli kaiken kaikkiaan vähemmän kuin viimeksi ja Pauliinan sekä minun lisäkseni vain yksi suomenkieltä äidinkielenään puhuvaa, mutta nopeasti alkoi juttua syntyä suomalaisesta hevistä aina tsekkiläisiin poliiseihin. Tuli opittua, että taksikuskit mielellään rahastavat täälläkin moninkertaista hintaa ja että kaupunkipoliisit tykkäävät sakottaa pienestäkin rikkeestä. Ilta kului liiankin nopeasti, ja kun ilma oli yhä yhdeksän aikaan kuuma, pistäydyimme lähikahvilassa vielä nappaamassa iltapalaa. Tällaiset mieliteot eivät suomalaisen kukkarossa täällä pahemmin tunnu ja maksoin juomasta ja piirakanpalasta alle kolme euroa. Toista se varmasti on paikallisilla, joiden keskiansio on puolet vähemmän kuin suomalaisella. Sateen alkaessa rummuttaa kahvilan terassin katosta oli hyvä hetki päättää ilta ja pinkoa takaisin asunnolle, kun vielä kuivin jaloin pääsi.

Keskiviikko alkoi puoli kaksi piirustustunnilla kolmannen vuoden opiskelijoiden kanssa. Mallina oli taidekoulustakin tuttu naisen rintakuva, jonka päälaelle oli teipattu käpy. Tulkkina toimi jälleen yksi oppilaista ja käytettävä oli vähintään kahta eri väriä, joiden sävyjen ja lämpötilojen erojen avulla oli tarkoitus hakea kai ekspressiivisempää jälkeä. Tai näin ymmärsin, sillä meille asiaa tulkannut tyttö ei ollut aivan varma termeistä ja tekniikoista, mutta aika paljon oman kokemuksen perusteella pystyin päättelemään. Kauhukseni jälleen luonnostelu tehtiin suoraan pastellilla paperille, eikä esimerkiksi helpommin irtoavalla hiilellä. Säämiskää ei käytetty, joten oli vain luotettava onneen ja omaan silmä-käsikoordinaatioon. Eihän siitä ihan näköistä tullut, mutta opettaja kehui jälleen kovasti erityisesti värivalintoja, kun valitsin lämpimän oranssin ja keltaisen valolle ja kylmän sinisen varjokohtiin sekä taustalle kylmän vihreän seuraksi. En reaktiota sinänsä ihmettele, vaikka omassa työssäni näenkin monia ongelmakohtia, sillä opiskelijoilla on erittäin vähän piirtämistä tai maalaamista, ja tunnit ovat oppilaille lähinnä mahdollisuuksia kokeilla käsin tekemistä digitaalisen sijaan. Torstai onkin sitten viimeinen koulupäivä tällä viikolla, sillä perjantain voitonpäivä on täällä vapaa. Ostin uuden filmin kameraan, jos vaikka saan toisenkin täyteen seuraavaan pimiökertaan, joka siirtyi opettajan sairastumisen vuoksi. Lyhyt päivä siis tiedossa taas.

Neiti piirettynä kävyn kanssa

Neidillä on käpy päälaella