Juokse sinä humma niin minä kuvaan

Kaupungin puutarhat ovat hyvin hoidettuja

Viimeisiä vapaita tuli vietettyä rennoissa merkeissä. Lauantai sujui hyvin rauhallisesti ja pienen kierroksen tein kameran kanssa paikkoihin, joissa olin käynyt ensimmäisten viikkojen aikana tallentaakseni kevään ihanan etenemisen tässä kauniissa kaupungissa. Mikäli tänne haluaa tulla käymään ja on luonteeltaan perisuomalainen (ei pidä hellelukemista tai ruuhkista), huhti-toukokuu on ehdottomasti parasta matkustusaikaa. Sadetta ei ole tullut kuin muutamana päivänä, lämpötilat ovat pysyneet pääasiassa miellyttävissä 15-20°C lukemissa ja muiden turistien joukossa mahtuu vielä kulkemaan kohtuu mukavasti. Nyt jo kiertäessäni huomasin, että ihmisten määrä Prahan linnan ympärillä on kasvanut siitä, mitä se oli huhtikuussa. Prahalaisten tapaan olen alkanut jopa vältellä viikonloppuisin näitä turistirysiä, joissa liikkuminen vaatii aikaa ja hermoja. Paljon mielummin teen kävelyretkiä rauhallisemmille puistoalueille ja kaupunginosiin, joissa saa parempaa palveluakin. Ikävintä monessa ydinkeskustan ruokapaikassa ja kahvilassa on korkeat hinnat ja pienet vedätysyritykset eli tyypilliset turistikohteiden ongelmat. Tarpeeksi kuljeksittuani oli aika illallisen ja vihdoin saimme aikaiseksi Pauliinan kanssa käydä Crossclubin ravintolassa syömässä. Tämä vähän erikoisempi paikka tarjoilee perus leikkeleitä, burgereita ja pitsaa, mutta itse rakennus oli jo näkemisen arvoinen ja kerrankin musiikki ei ollut perus listahittejä kuten yleensä, vaan hieman raskaampaa, omaan makuuni sopivampaa.

Ennen...

Huhtikuun alku...

...toukokuun loppu

...jälkeen

Vielä löytyy kukkiviakin puita

Heppoja!

Kilpailun päättänyt ratsu

Nelisen vuotta sitten kävin interrail-matkalla ja pienen pyörähdyksen tein silloin Prahassa, joten sunnuntain junamatka ei ollut ensimmäinen, mutta nopeasti sitä oli unohtanut, mistä junat minnekin päin rautatieasemalla lähtevät. Huonoista opasteista huolimatta pääsimme oikealla junalla Velká Chuchlelle ajoissa ja törmäsimme siellä Miriamiin, joka oli löytänyt viikonlopustaan aikaa kisoille myös. Koulumme oli varsin paljon esillä ja osa kuvaajista oli Škola Michaelin oppilaita. Meille neuvottiin hyviä kuvauspaikkoja, jotta saisimme myös onnistuneita otoksia nopeasti ohi kiitävistä jockeyistä ratsuineen. Aika siis kamerasta mahdollisimman pieneksi ja aukko suureksi. Pilvinen sää ei ollut ihanteellinen, mutta parempi kuin ohi menevät pilvilautat, jotka vaikeuttaisivat kuvaamista paljon enemmän. Hillittömiä osasta tulikin, kun nopeaan kuvaan tarttuu ihmissilmälle näkymättömätkin liikkeet. Kisat olivat kokemus, josta olisin varmaankin jäänyt paitsi, mikäli koulun kautta en olisi saanut ilmaislippua. Ravimaa Suomeen eivät laukkakisat ole juurtuneet enkä mitenkään fanaattinen hevosurheilun seuraaja muutenkaan ole, joten mahdollisesti jää viimeiseksikin. Nyt kun reitti radalle on testattu, huomenna on helpompi aikaisin aamulla suunnistaa takaisin seinämaalaushommiin.

Sisäänkäynti, jonka vihreään seinään koulu tekee maalaukset

Katsomossa oli vielä tilaa saapuessamme, mutta täyttyi hiljalleen kisojen edetessä

Yksi ratsuista vauhkona vielä kisan jälkeen. Oli tytöllä pitelemistä.

Kisan päättäneitä ratsuja ja ratsastajia 

Hupsulta tuo ratsastus valokuviassa näyttää

Kärkikaksikko ja puolikas kolmonen

Kahdeksanjalkainen kisaaja(?)