Istuskelua pimeässä ja kaikkea muuta kivaa

Suurin osa puista on jo vaihtanut kukat lehtiin, muttei tämä yksilö

Jonkinlainen lasiesine tarkasti kuvattuna

Uusi viikko lähti käyntiin varsin napakasti. Koska ostamani kameran valotusmittari ei ollut yhteistyökykyinen, lähdin heti aamuseltaan napisemaan asiasta Fotoskodaan. Koulu alkoi vasta kymmeneltä ja liike aukesi yhdeksältä, mikä jätti minulle puoli tuntia asiointiaikaa. Valitettavasti muutamalla muullakin oli samat suunnitelmat ja jouduin odottamaan pitkän tovin vuoroani, mutta kaikki päättyi minun kannalta onnellisesti. Liikkeessä sattui olemaan toinenkin Nikon FM2, johon he suostuivat viallisen kamerani vaihtamaan. Hyvää palvelua kerta kaikkiaan. Ehdimme niukin naukin kymmeneksi kouluun, mutta täällä ei onneksi aikatauluja tarkasti seurata. Ja miksi olisi seurattukaan, kun pääasiassa oli omatoimista työskentelyä, joka minulla tarkoitti tällä kertaa erilaisten asetelmien kokeilua pienessä studiossa. Tunnin verran jaksoin pakertaa lasipullojen, kivien ja puupalikoiden kanssa, ennen kuin lähdin sään suosiessa tekemään omaa valokuvausprojektiani kaupungille. Onneksi ostin samalla uuden filmirullan ja sain omaa projektiani eteenpäin.

Huokoinen kivi lasipullon takana

Kaksi lasipulloa(kukapa olisi arvannut)

Ilmat ovat olleet erinomaiset, mutta valokuvausta ajatellen eivät ihan parhaat. Tälläkin kertaa ehdin kuvata muutaman tunnin hyvässä valaistuksessa ennen iltapäivän poutapilvien saapumista. Päivällä ongelmana ovat kuvien puhkipalaminen ja heijastukset, iltaisin utuinen yleisvalo, josta en saa hienoja kontrasteja esille. Illaksi oli tiedossa vähän vaihtelua jokapäiväiselle kuvien muokkaukselle ja blogipäivityksille. Olimme ostaneet 3-4€ lippumme hyvissä ajoin lähistön elokuvateatteri Bio Okoon katsoaksemme irlantilaisen animaatioelokuvan Song of the Sea (trailer). Kovasti olisin halunnut nähdä jonkin tsekkoslovakialaisen animaation, joita siellä myös pyörii, mutta olisi ihan kiva ymmärtääkin elokuvasta jotain. Monika ja Magdalena tulivat mukaamme ja olivat ehkä hieman yllättyneitä, ettei Suomessa (ainakaan tietääkseni) ole vastaavia, jonne saisi koirankin ottaa elokuvaseuraksi. Istumapaikkoja oli autosta rantatuoleihin klassisten teatteripenkkien lisäksi. Hurmaavan merellisen elokuvan jälkeen olikin sitten hyvä sukeltaa keskelle rankkasadetta, mutta matka oli asunnolle lyhyt ja selvisimme melkein kuivina perille.

Ensimmäinen negatiivi valmis

Seuraavaan aamuun nousimme hieman väsyneinä harmaaseen sadepäivään myöhäisen illan jälkeen, mutta koulu alkoi vasta yhdeltä, joten kiirettä ei ollut nimeksikään. Tiistaita olin odottanut jännityksellä, sillä vihdoin pääsin kehittämään ensimmäisen negatiivin! Käytännöt olivat sen suhteen hyvin pitkälti samanlaiset kuin Taidekoululla, mutta lämpötiloja ei turhan tarkkaan mittailtu. Homma oli tuttua, mutta ihan mukavaa kuitenkin oli, että opettajamme Dorota kertasi kaiken vielä perin pohjin. Virheitä tässä touhussa ei halua tehdä. Kaikki meni onneksi hyvin ja ainakin negatiivit näyttävät hyvin onnistuneilta. Lopputuloksen näkee tosin viimekädessä vasta positiiveja kehittäessä.

Syväterävyyskokeiluja

Eläintarhapäivityksen makit photoshopattuina

Keskiviikkona koululla näkyi jos jonkinlaista vesipyssyllä ammuskelijaa ja serpentiiniä vähän siellä täällä. Koulunsa päättävät olivat viimeistä päivää ja juhlistivat sitä, mutta paljon abeja rauhallisemmin. Aamumme alkoi tällä kertaa (tsekinkielisellä) luennolla valokuvien sommitteluratkaisuista, tosin diagonaalit, pakopisteet ja lävistäjät ym. olivat aika tuttuja ennestään, mikä teki luennostakin helpon seurata. Tämän jälkeen alkoi kuvien muokkaus ja jatkoin aikaisemman julisteprojektini kanssa. Omasta mielestäni se on aika onnistunut jopa typografian suhteen, vaikka opettajan tuomiota en ole vielä saanut.

Innostuisikohan Korkeasaaren väki ehdotuksestani? Päivämäärä tosin pitäisi vaihtaa

Kun päivä oli jälleen aurinkoinen, jatkoin koulusta suoraan keskustaan jatkaen projektiani ja kuljeskelin aika monta tuntia sokkeloisilla kaduilla. Tuottoisasta päivästä jäi käteen täysi filmirulla uudella toimivalla kameralla kuvattuna. Reissulla törmäsin pöllöön ja tämän omistajaan, joka oli ehkäpä kouluttamassa lintuaan puistossa. En jäänyt utelemaan, kun matka asunnolle oli pitkä ja seuraava aamu aikainen.

Pieniä vesiputouksia puisto pullollaan

Tornipöllön sukulainen?

Pieni puinen ortodoksikirkko Petřínin rinteessä

Historian havinaa

Kaikki oli lähes kasvillisuudenpeittämää

Kouluviikko oli jälleen kerran niin lyhyt, että lauantai meni kokonaan tehdessä omaa projektia, joka on juuri tällaisia tilanteita varten hyvä olla mietittynä ennen vaihtoon lähtöä.

Voikukkia

Jotta tällekin viikolle kertyisi 36 tuntia, oli pakko jälleen viettää koko päivä kameran kanssa. Tarkoitukseni oli alun perin kuvata pelkästään filmille, mutta se ei millään riittäisi kuromaan tunteja, jotka koulupäiviltä jäävät uupumaan. Mukanani oli siis kolme kameraa: koulun filmikamera, oma filmikamera, jonka toimivuus olisi testattava takuuajan sisällä, sekä digikamera. Viikonloput tuovat turistit kaduille, ja kun tällä kertaa en halunnut kuvata ihmishälinässä supersosiaalisen viikon jälkeen, suuntasin hiljaisempiin maisemiin Olšanyn hautausmaalle.

Ja lisää vihreää

Matkaa oli metrolla vain muutaman pysähdyksen ja yhden vaihdon verran Floran pysäkille. Nimi oli kuvaava murattien ja muiden kasvien peittämille haudoille ja mausoleumeille, joista vanhemman puoliskon kivet alkoivat antaa ajalle hiljalleen periksi. Puissa oliva jo lehdet valoa kauniisti siivilöimässä, onnekseni, tai valokuvaus paahtavassa auringossa olisi ollut erittäin vaikeaa. 

Patsaat olivat upeita

Jo sortunut mausoleum

Mehiläinen työssään

Kuvaaminen on ollut jo ihan tarpeeksi hankalaa päivisin, kun aurinko on vielä niin korkealla, että taivas ylivalottuu poikkeuksetta ja kirkas paiste jättää kuviin harmaan verhon. Onneksi sadetta on tullut erittäin vähän, mutta poutapilvetkään eivät kuvaamista helpoksi tee. Lähes joka päivä tulee istuttua koneen ääressä vähintään pari tuntia päivän otoksia käsitellessä. Sää oli onneksi muuten aivan ihana ja kesäisen lämmin, eikä kaupungin melu ulottunut hautausmaan muurien yli, ja sain uppoutua täysin kuvaamiseen.

Lähikuvat tuntuvat onnistuvan parhaiten käytössäni olevalla linssillä

Tyhjään päättyvät portaat

Pienenä miinuksena tosin ongelmat uudessa kamerassa. Sen valotusmittari ei jostain syystä toimi kunnolla ja joudun maanantaina sitten viemään sen näytille Fotoskodaan, josta sen ostin. Valitsin liikkeen koulun suosituksesta ja valtava kolmessa kerroksessa oleva valokuvausliike vaikutti erittäin vakuuttavalta, mutta voihan olla, että tarkistuksessa ongelmaa ei ole huomattu. Tiistaina olisi sitten suunnitelmissa kehittää vihdoin valokuvia, ja samalla näen, kuinka pieleen valotus on omalla kamerallani mennyt. Vielä en tämän reilun puolen vuoden aikana ole kehittynyt niin hyväksi kuvaajaksi, että osaisin arvioida valotuksen itse.

Kuvausreissun paras otos

Kiinalaisia buddhapatsaita

Suloisia japanilaisia kiinnitysnappeja (netsuke)

Aivan kuin gallerioissa ei olisi tullut jo kierrettyä tarpeekis, lähdimme kiertämään kansallisgalleriaa, joka on jaettu useampaan rakennukseen ja käsittää toista kymmentä erilaista näyttelyä. Emme aio kuitenkaan kiertää niitä kaikkia vaan vain pysyvät näyttelyt, joihin alle 26-vuotiaat opiskelijat pääsevät ilmaiseksi ja aikuiset, joihin minut lasketaan, 550Kč (~20€) hinnalla ja aikaa käytettävissä on puoli vuotta. Ei paha hinta sekään seitsemään eri näyttelyyn, kun pelkkä Kiasma on 12€. 

Kiinalainen maalaus Pioni ja kaksikimalaista

Luuranko ja salama -netsuke

Coisonné -tekniikalla kuvitettu
japanilainen vaasi

Aikajärjestyksen mukaan kiertäessä tulemme samalla seuranneeksi taidehistoriaa antiikista nykypäivään. Ensimmäinen näyttely koostui Aasian taiteesta ja ensimmäisten länsimaisten sivilisaatioiden kulttuureista. Aasialaiset koristelut hämmentävät aina yksityiskohdillaan, joilla käyttö- ja rituaaliesineitä on koristeltu sekä puupiirrosten ohuet ääriviivat, jotka omissa kaiverrustöissäni jäävät voimankäytön jalkoihin. Välimeren ja Mesopotamian alueiden kulttuurit olivat historiantunneilta tutuimpia ja aikakausia oli helppo seurata ilman esittelytekstejä. Tästä on kierrosta hyvä jatkaa kohti keskiaikaa.

Kiinalaista posliinia eri aikakausilta

Pienen pieni kaiverrettu korukivi, jota
kamera ei meinannut saada tarkennettua

Antiikin kreikan mustakuviotekniikkaa

Hevosenmallinen juomasarvi antiikin
ajalta

Antiikin roomalainen kopio antiikin
Kreikan Nemesis-veistoksesta

Ja lisää museoita ja näyttelyitä

Muchan lasimaalauksesta Pyhän Vituksen katedraalista (Pauliinan kuva)

Koska eläintarhareissu keskiviikolta peruuntui, hyödynsimme ajan kiertämällä Prahan linnan rakennuksia, joihin saa viikonloppuisin jonottaa kuin kesällä huvipuistoon. Otin mukaani tällä kertaa filmikameran, joten valokuvat tältä reissulta ovat Pauliinan ottamia. Omista kuvistani (mikäli onnistuvat) laitan pari tänne näytille, kunhan saan kehitettyä. Emme kiertäneet aivan kaikkia mahdollisia rakennuksia, mutta Pyhän vituksen katedraali oli pakollinen. Suuret goottilaiset kirkot hämmästyttävät aina, kun on tottunut pieniin ja vaatimattomiin suomalaiskirkkoihin. Lasimaalauksista osa oli Muchan tekemiä, minkä tunnisti saman tien hänen persoonallisesta kädenjäljestään. Kirkas aamupäivän valo siivilöity lämpimissä kullanhohtoisissa väreissä ja antoi hienot olosuhteet valokuvaukselle. Filmini on toki mustavalkoista, minkä yritin pitää mielessä kuvauskohteita valitessani. Kun värit ovat upeat, sen unohtaa niin herkästi. Kävimme myös vanhassa kuninkaallisessa palatsissa sekä erittäin vanhassa Pyhän Yrjön basilikassa, mutta erityisen mielenkiintoinen oli kultainen kuja. Se koostuu pienistä vanhoista asumuksista, joissa on nykyään pääosin pieniä myymälöitä, mutta erityisesti pidin museosta, jossa oli vanhoja haarniskoja ja aseita, sekä Daliborin tornista. 

Kultaisen kujan haarniskoja, joita oli vielä paljon enemmän
(Pauliinan kuva)

Torstain kuvanmuokkauspäivä vaihtui yllättäen workshop-kurssin tehtävien kritiikkiin. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, nämä "pajat" eivät ole varsinaisia oppitunteja, vaan niillä opettavat usein koulun ulkopuoliset ja hyvin arvostetut alan ammattilaiset. Esimerkiksi Liba Taylorin pitämä tunti dokumentaarisesta valokuvauksesta oli juuri tällainen. Tällä kertaa opettajana oli erittäin arvostettu tsekkiläinen valokuvaaja Antonin Kratochvil. Hän otti meidät vastaan hyvällä englannilla ja huumorintajulla ja saimme seurata kritiikkiä, josta emme puheen perusteella ymmärtäneet mitään, mutta eleet ja ilmeet kertoivat paljon sekä poistettujen kuvien määrä. Tunnin jälkeen lähdimme DOX-galleriaan katsomaan R200 Non-fiction -installaatiota, johon Antonin oli ottanut valokuvat ja samalla lipulla toki pääsimme tutustumaan koko galleriaan. Huomaavaisena herrana Antonin tarjosi meille kyydin paikan päälle, kun Pauliinan jalka ei vieläkään tykkää pitkistä kävelymatkoista, ja sisäänpääsyn galleriaan. Kieltämättä olisi ollut mukava keskustella hänen kanssaan enemmän, kuin mitä ehdimme. Näyttelyitä oli enemmänkin ja kieltämättä eniten viehätyin art brut -näyttelystä, joka koostui teoksista ja tekijöistä otetuista valokuvista. Valokuvia oli myös kahdesta suomalaisesta ITE-taiteilijasta: Veijo Rönkkösestä sekä Ensio Sinistöstä. Perjantaina jatkoimme valokuvien muokkausta pitkästä aikaa opettajan johdolla. Saimme palautetta tekemistämme kuvista sekä aloitimme julisteen tekemisen. Onnistuin tekstin muotoilussa aika hyvin, mutta jumittava kone esti tallennuksen, joten lopputulos tulee nähtäväksi myöhemmin. Asia ei erityisemmin ärsyttänyt, sillä ostin vihdoin oman filmikameran.

Uusin aarteeni: Nikon FM2

Valokuvanäyttelyn avajaisissa

Kenkänokkahaikara "hius"valolla

Viikko alkoi ilman sen suurempia suunnitelmia ja maanantai kului ottamiemme valokuvien retusoinnissa. Opetusta emme siihen ole yhtä tuntia enempää saaneet, kun opettajat ovat poissa, kiireisiä tai eivät puhu englantia. Teimme siis sen, mitä osasimme. Pääasiassa itsenäisesti työskennellen jatkoimme iltapäivään asti ja pikaisesti asunnolla pyörähtäen jatkoimme iltaa Prague Photo -valokuvanäyttelyyn keskustaan, jossa oli koulumme oppilaidenkin töitä esillä. Tästä syystä myös me osallistuimme avajaisiin. Saavuimme paikalle hieman etuajassa ja kuvasimme turistimassoja dokumentaarisen valokuvauksen tunnille. Oli helppo sulautua joukkoon, jossa melkein kaikilla on kamerat tai kännykkä ja selfie-tikku. Aina yhtä hilpeännäköisiä Segeway-turisteja pyöri paikalla useampi lauma ja pari hyvää kuvaa heistäkin sain. 

Herrat Segway-kierroksella

Maanantai-illan kohokohta

Näyttely oli kerrassaan upea. Vieraita kulki jatkuvana jonona kerroksesta ja näyttelytilasta toiseen ja esillä oli sekä vanhoja että uusia valokuvia. Koulumme on keskittynyt erityisesti mainosalan valokuvaukseen ja siellä esillä olevat julisteet ovat hienoja ja teknisesti erittäin hyviä, mutta eivät herätä ainakaan omaa mielenkiintoani erikoisemmin. Näyttelyyn tosin oli valittu paljon omaan makuuni sopivampia kuvia ja kokonaisuudessaan käynti oli piristävä kokemus Photoshop painotteisten päivien lomassa. Erityisesti filmikuvaus kiehtoo tällä hetkellä ja sitä oli näyttelyssäkin esillä. Vanhoja neuvostoaikaisia valokuvia olisi saanut ostaakin 50snt/kpl. Tein sitten lopulta päätöksen ostaa täältä Nikonin FM2, jos sellaisen saan kohtuu hintaan. Suomesta kun en ole löytänyt ja kovin olen kameraan koulun myötä ihastunut.

Valokuvia oli laitettu esille monin eri tavoin

 Tiistai oli maanantain kaltainen: koko päivä kuvien itsenäistä muokkausta. Emme yhtä pitkään jaksaneet koneiden ääressä istua, kun muokattavat kuvat alkoivat loppua kesken. Lounaaksi oli taas jotain jännittävää, nimittäin lettuja ja nyt en tarkoita mitään suolaisia ruokaisia lettuja vaan ihan tomusokerilla tarjoiltuja. Onneksi Pauliina otti friteerattua camembert-tyyppistä juustoa ja jaoimme lounaat puoliksi. Kotimatkalla kiersimme ostoksille keskustaan ja vahingossa matkustimme raitiovaunulla väärään suuntaan. Meillä tosin kävi tuuri: matkalla näimme vanhan villiintyneen hautausmaan, jonne olisi mielenkiintoistä lähteä kuvausretkelle.

Mingling

Lauantai meni leppoisissa tunnelmissa. Tereza vinkkasi meille hyvän ravintolan, jossa tsekkiläiset käyvät itsekin syömässä, kun kotoperäisiä makuja kaipaavat. Paikka on selkeästi suosittu, kun istumapaikkoja sai hetken odotella. Iltapäiväksi olimme sopineet tapaavamme Magdalenan, joka opiskelee koulussamme ja on käynyt taidekoulussakin vieraisilla. Hän oli luvannut viedä meidät käymään lähistöllä olevaan teehuoneeseen. En kyllä osannut yhtään odottaa mitään niin erikoista. Teehuone Čajovna Ve věži sijaitsee vanhan tornin huipulla ja on erittäin kotoisa ja tuoksuu mausteille. Teevalikoima on laaja, mikä ilahduttaa tällaista teen suurkuluttajaa. Harmitti aivan hirveästi, kun kamera jäi asunnolle, mutta on ainakin syy käydä toistekin. Tapasimme siellä myös Magdalenan ystävän Monikan, joka yllättäen opiskelee suomea! Hän kutsui meidät suomenkielen opiskelijoiden klubi-iltaan, jossa ei muita kieliä puhuta, mikä tarkoittaa heille hyvää harjoitusta ja meille mahdollisuutta tutustua uusiin ihmisiin täällä omalla kielellä.

Siinä se aika vierähti teetä juodessa sekä joutavia rupatellessa, mitä nyt pannullisen juomisessa menee, ja pois lähdimme vasta kymmeneltä. Hieman sääliksi kävi Magdalenaa, joka joutui vielä lähtemään valokuvaamaan Prahan yöhön koulua varten, mutta ilta oli lämmin ja Prahan pääkaupungissa sentään julkiset kulkevat kohtuullisen hyvin läpi yön. Sunnuntaina oli vihdoin KFC-päivä: jättikulho kanansiipiä puoliksi. Pakkohan se oli kokeilla, kun Suomesta niitä ei saa, ja muutenkin lautasmalli on yhtä kaukana kuin Suomikin; liha, vehnä sekä rasva ovat ruokien pääraaka-aineet ja kasviksia eksyy lautaselle lähinnä suolakurkun ja hapankaalin muodossa.

Ujo valokuvaaja + väkijoukko = dokumentaarisia valokuvia?

Nikon photo gallery

Lämmin torstaiaamu alkoi edellisen päivän eläintarhakuvien muokkauksen opastuksella. Oli hauska taas huomata, kuinka paljon erilaisia tapoja löytyy samojen lopputulosten aikaansaamiseksi. Periaatteessa olimme Suomessa kuvankäsittelytunneilla käyneet samoja keinoja läpi, mutta eri työkaluilla vaikkakin samalla ohjelmalla. Ehdin vasta valikoida sadoista kuvista parhaat, mutta käsittely jäi seuraavaan kertaan. Ehkä ensi keskiviikkona saan otettua lisää vaihtoehtoja (ja tällä kertaa yritän muistaa ottaa filmikamerankin mukaan). Iltapäivällä reissasimme Nikon photo galleriaan katsomaan Vladimír Železnýn valokuvanäyttelyä hasidijuutalaisista, missä oli sovittu tapaaminen seuraavan opettajan kanssa. Samalla näyttely toimi yhtenä esimerkkinä seuraavalle tehtävällemme: dokumentaarivalokuvaukselle. Oppaanamme toimi ihana rouva Liba Taylor, joka on ansioitunut valokuvaaja alallaan ja puhui sujuvaa englantia. Hän opasti meidät aiheeseen, jossa oli tarkoitus kuvata ihmisiä uuden ja vanhan Prahan risteyksessä, joten valitsimme kuvauspaikat laajenevan Prahan reunoilta, joilla on nähtävissä niin vanhaa, uutta kuin myös neuvostoaikaista arkkitehtuuria. Kun kyseessä oli dokumentaarisesta valokuvauksesta, emme kaihtaneet "rumiakaan" kohteita. Naturalismi oli siis päivän sana, vaikka kuvia myöhemmin itse muokkasinkin.

Bussiasema lähellä Andělin metroasemaa

Olen aina pitänyt dokumentaarista valokuvausta vaikeana, eikä tehtävä ollut millään tavalla helppo ujolle ja vetäytyvälle suomalaiselle, joka anteeksipyytelevästi yrittää ottaa nopeita kuvia ihmismassoista. Kauko-objektiiville olisi ollut nyt kyllä käyttöä! Onneksi sentään tsekkiläiset (ainakaan Prahassa) eivät ole yhtä kameraa pelkääviä ja sain edes muutaman kohtalaisesti onnistuneen kuvan.


Ensimmäisen ja toisen kuvauspaikan jälkeen Liba vei meidät kahville ihanaan pieneen erikoisruokakauppaan, jossa sain pitkästä aikaa oikeaa kahvia (toistaiseksi olen sinnitellyt pikajauheella). Siellä katsoimme yhdessä siihen mennessä saamiani kuvia, joita oli poikkeuksellisen vähän, ja pian matka jatkui kohti viimeistä etappia, neuvostoaikaista ränsistynyttä juna-asemaa Smíchovské nádražía.

Bussiasema lähellä Andělin metroasemaa

Viimeinen pysähdys oli kuvauksellisesti minulle helpoin, sillä paikalla ei juuri ollut ihmisiä. Laituri ei ollut edes käytössä ja sain keskittyä pääasiassa elottomien kohteiden tallentamiseen. Kello alkoi lähestyä jo kuutta ennen kuin päätimme lopettaa kuvauskeikkamme. Tähänastisista koulupäivistämme tämä on ollut ehdottomasti pisin, mikä ei haittaa ollenkaan. Tällä tavoin sitä tutustuu parhaiten uuteen kulttuuriin. Liba ei ole vakituinen opettaja koulussamme, joten tunnit sovitaan aina erikseen, mikä meille tarkoittaa aikaa harjoitella ja ottaa lisää sopivia kuvia seuraavaa tapaamista varten.

Smíchovské nádražín juna-asema

Smíchovské nádražín juna-asema

Perjantaina oli jälleen grafiikkaa ja koko tunti meni saman tehtävän parissa. Olen aika hidas kaiverruksessa ja suunnittelen tapani mukaan aina niin yksityiskohtaisia ja pikkutarkkoja töitä, etteivät taidot tahdo vielä riittää moiseen. Sain kuin sainkin kaiverrustyön ensi kerralle valmiiksi, jotta pääsen viikon kuluttua vedostamaan.

Kohopainotyö vihdoin vedostamista vaille valmis

Jääkarhuja, norsuja, pingviinejä, hyenoja... ja täysi muistikortti

Pääsylippu

Keskiviikkona oli ensimmäinen aikainen aamu ja tapaaminen oli sovittu varttia vaille yhdeksän Nádraží Holešovicelle, josta jatkoimme opettajan opastamina bussilla eläintarhalle. Koulullamme on eläintarhan kanssaan yhteinen projekti, jossa eläimistä yritetään saada kauniita ja luonnonläheisiä kuvia kalenteria varten, ja tämä projekti on jatkunut jo jonkin aikaa. Perillä olivat vastassa neljä kolmannen ja toisen vuoden opiskelijaa, joista kaksi lähti meidän kanssamme opettajan johdolla kuvaamaan lintuja. Matkalla poikkesimme katsomaan makeja, joita sai mennä katselemaan aitaukseen asti. Koskeminen ja ruokkiminen oli luonnollisesti kiellettyä, mutta monen muunkin eläimen kohdalla kuvaamaan pääsi todella lähelle. Satuimme paikalle juuri sopivasti, kun makit olivat virkeinä ja liikkeellä. Iltapäivällä poislähtiessämme ne nukkuivat yhtenä liikkumattomana pallona.

Kaksi rengasgäntämakia

Sukkela pikkulintu

Suurin osa eläimistä oli saatu tallennetuksi, joten jatkoimme pian matkaa lintujen luo. Moni näistä oli valokuvaajan kannalta pieniä "ongelmatapauksia", jotka liikkuivat joko liian nopeasti tai pysyttelivät piilossa. Yritin itsekin saada yhtä kuvatuksi ja lopputuloksena oli paljon sumeita kuvia juoksevasta linnusta risukossa. Muutkaan eivät saaneet onnistuneita otoksia, vaikka mukanamme olleet olivat ottaneet tähän asti parhaimmat kalenterikuvat. Lähellä seisoskellut kenkänokka oli taidoilleni sopivampi kohde, sillä se ei opettajan mukaan aitauksessa liiku kuin siivouksen aikana. 

Kenkänokkahaikara

Pienen Oreo-keksitauon pidettyämme jatkoimme hetken lintujen kuvaamista, minkä jälkeen saimme lähteä vapaasti kiertelemään ja kuvaamaan. Sovimme tapaavamme opettajan vielä keskipäivällä, mikäli haluaisimme silloin jo lähteä yhtä matkaa takaisin koululle. Lounastimme eläintarhassa olevassa ravintolassa jälleen edullisesti ja tietysti valitsin tsekkiläisiä herkkuja: lihaa, leipämykyjä ja kaalia. Paikallinen ruoka on todella raskasta ja kasvispainotteiselle syöjälle, kuten minä, ähky tulee nopeasti. Ateriaan kuuluu usein pieni keitto mukaan ja koulussa saamme koko kokonaisuuden alle kahdella eurolla. Ruoka on sielläkin hyvää, mutta salaattia jään vähän kaipaamaan. Lounaan jälkeen kerroimme opettajallemme jäävämme vielä iltapäiväksi, kun kerran nähtävää vielä oli ja ilmaiseksi pääsimme sisään, joten siirsimme kuvanmuokkauksen seuraavalle päivälle. Ilma oli todella lämmin ja monet eläimet pysyttelivät piilossa. Hyenastakin ehdin nähdä vain vilauksen varjoissa ja virtahevot vain lilluivat altaassaan.

Lounas

Pingviineillä sen sijaan oli hurjan hauskaa ja yksi esiintyi mielellään kameralle tehden hurjia pyörteitä vedessä. Myös merikarhut uiskentelivat aivan altaan reunassa tuijottaen takaisin veden alta. Norsut innostuivat peuhaamaan vedessä kävellessämme paikalle niitä töllistelemään. Kuvia tuli paljon ja vähän väliä piti huonompia otoksia poistaa muistikortin täyttyessä yhä uudestaan. Indonesia-eläintalossa satuimme paikalle katsomaan orankien ruokailua ja sielläkin apinat olisivat halutessaan päässeet kosketusetäisyydelle, sillä välissä näytti olevan vain puomi, jota ihmiset eivät saaneet ylittää. Samassa paikassa oli twilight zone yöeläimille ja sen käytävillä lensi pieniä hedelmälepakoita.

Perunpingviini

Afrikanmerikarhu

Karibianflamingo

Koneelle latasin illalla vain 600 kuvaa, joiden kunnollinen läpikäyminen tulee viemään paljon aikaa. Täytynee ostaa ulkoinen kovalevy varmuuskopioille, sillä kaiken kaikkiaan kuvia on jo melkein 2000 (huonot jo karsittuna pois), enkä ole täällä kuin vasta viikon ollut.

Intiannorsu