keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Valokuvanäyttelyn avajaisissa


Kenkänokkahaikara "hius"valolla
Viikko alkoi ilman sen suurempia suunnitelmia ja maanantai kului ottamiemme valokuvien retusoinnissa. Opetusta emme siihen ole yhtä tuntia enempää saaneet, kun opettajat ovat poissa, kiireisiä tai eivät puhu englantia. Teimme siis sen, mitä osasimme. Pääasiassa itsenäisesti työskennellen jatkoimme iltapäivään asti ja pikaisesti asunnolla pyörähtäen jatkoimme iltaa Prague Photo -valokuvanäyttelyyn keskustaan, jossa oli koulumme oppilaidenkin töitä esillä. Tästä syystä myös me osallistuimme avajaisiin. Saavuimme paikalle hieman etuajassa ja kuvasimme turistimassoja dokumentaarisen valokuvauksen tunnille. Oli helppo sulautua joukkoon, jossa melkein kaikilla on kamerat tai kännykkä ja selfie-tikku. Aina yhtä hilpeännäköisiä Segeway-turisteja pyöri paikalla useampi lauma ja pari hyvää kuvaa heistäkin sain. 

Herrat Segway-kierroksella

Maanantai-illan kohokohta
Näyttely oli kerrassaan upea. Vieraita kulki jatkuvana jonona kerroksesta ja näyttelytilasta toiseen ja esillä oli sekä vanhoja että uusia valokuvia. Koulumme on keskittynyt erityisesti mainosalan valokuvaukseen ja siellä esillä olevat julisteet ovat hienoja ja teknisesti erittäin hyviä, mutta eivät herätä ainakaan omaa mielenkiintoani erikoisemmin. Näyttelyyn tosin oli valittu paljon omaan makuuni sopivampia kuvia ja kokonaisuudessaan käynti oli piristävä kokemus Photoshop painotteisten päivien lomassa. Erityisesti filmikuvaus kiehtoo tällä hetkellä ja sitä oli näyttelyssäkin esillä. Vanhoja neuvostoaikaisia valokuvia olisi saanut ostaakin 50snt/kpl. Tein sitten lopulta päätöksen ostaa täältä Nikonin FM2, jos sellaisen saan kohtuu hintaan. Suomesta kun en ole löytänyt ja kovin olen kameraan koulun myötä ihastunut.

Valokuvia oli laitettu esille monin eri tavoin




 Tiistai oli maanantain kaltainen: koko päivä kuvien itsenäistä muokkausta. Emme yhtä pitkään jaksaneet koneiden ääressä istua, kun muokattavat kuvat alkoivat loppua kesken. Lounaaksi oli taas jotain jännittävää, nimittäin lettuja ja nyt en tarkoita mitään suolaisia ruokaisia lettuja vaan ihan tomusokerilla tarjoiltuja. Onneksi Pauliina otti friteerattua camembert-tyyppistä juustoa ja jaoimme lounaat puoliksi. Kotimatkalla kiersimme ostoksille keskustaan ja vahingossa matkustimme raitiovaunulla väärään suuntaan. Meillä tosin kävi tuuri: matkalla näimme vanhan villiintyneen hautausmaan, jonne olisi mielenkiintoistä lähteä kuvausretkelle.

4 kommenttia:

  1. Laitoin Pauliinalle myös sellaista viestiä mikäli haluaa saada palautetta kuvista, niin voi laittaa minulle joko tähän blogiin tai sitten lähettää dropboxin välityksellä kuvia.
    Mikä olikaan sinun taiteellinen projektisi. Liittyikö se valokuvaukseen? Kaupunkihan on erittäin kuvauksellinen. Onko muuten teille tulossa taidevalokuvausta tai pimiötyöskentelyä? Koulu painottuu enemmän mainoskuvaukseen ja dokumenttikuvaukseen kuin taidevalokuvaukseen, mutta siellä saattaa olla niitä taidevalokuvauskursseja.
    Olette käyneet näyttelyissä. Miten mielestäsi tsekkiläinen valokuvanäyttely eroaa suomalaisesta valokuvanäyttelystä? Onko eroja tekniikassa, teemoissa, aiheiden käsittelyssä jne. Näkyykö paljon filmikameralla otettuja kuvia vai onko suurin osa digitaalisesti otettuja?

    VastaaPoista
  2. Projektini piti aluksi olla filmikuvausta Prahasta ja erityisesti eläintarhasta, mutta oppituntien vähyyden vuoksi laajennan sen kattamaan todennäköisesti myös digitaalista valokuvaa. Näistä valitsen sitten parhaat ja teen niistä Prahaa ja siellä viettämääni aikaa kuvaavan koosteen. Taidevalokuvausta ei juuri ole enkä tiedä, onko sitä oppiaineissakaan. Grafiikkakin oli typografiaan painottunutta teemaltaan. Voimme toki vielä kysyä Miriamilta, mutta opettajat vaikuttavat niin kiireisiltä oppilaiden lopputöiden kanssa, ettei heiltä hirveästi meille erilliseen opastukseen aikaa liikene. Näyttelyitä vaikuttaa täällä olevan enemmän kuin Helsingissä ja toistaiseksi olemme käyneet pääasiassa koulun mainitsemissa valokuvanäyttelyissä. Isot näyttelyt eivät mielestäni eroa juuri esim. Kiasman tai Emman näyttelyistä, mutta ainakin Prague Photo ja Nikon Photo Gallery olivat "asuntomaisemmissa" tiloissa. Prague Photo oli siinä mielessä erikoinen, että siellä oli nykyvalokuvaajien töiden lisäksi hyvinkin vanhojakin kuvia jo edesmenneiltä valokuvaajilta. Suurin osa oli jo digitaalisia ja kuvanmuokkausta oli hyödynnetty paljonkin, mikä on ehkä erona myös suomalaiseen valokuvaan. Mielestäni suomalaiset jättävät ehkä enemmän rosoisuutta näkyviin, mutta selkeää yleislinjaa on vaikea vielä näkemäni perusteella löytää.

    VastaaPoista
  3. Hei voisit miettiä tarkemmin teemaa omalla projektillesi. Mieti jo mikä on kuvien punainen lanka. Suosittelen, että kun tulet vaihdosta takaisin niin teet kuvista kuvakirjan. Suosittelen Kuvatkirjaksi.fi kirja-ohjelmaa. Se on hieman kalliimpi, mutta kirjat ovat tasokkaita.
    Oletko jo käyttänyt koulun pimiötä?
    Tuosta kuvausesta vielä niin suosittelen, kuvausta aikaisin aamulla ja illalla 20 minuuttia ennen auringon laskua. Silloin valo tulee kauniista, koska aurinko on alhaalla. Myös sumuisella säällä valo heijastuu kauniisti.

    VastaaPoista
  4. Onnistuuko Kuvatkirjaksi.fi kautta myös filmikuville vai onko se pelkästään digitaalisille? Yleensä teen valokuvauksen kanssa niin päin, että otan paljon kuvia, ja myöhemmin katson teeman. Kuvani noudattavat usein jotain kaavaa aiheellisesti, tällä kertaa digikuvauksessa kukat ja filmillä pienet vauriot katukuvassa (rikkaruohot asvaltilla, rapautuvat rakennukset jne.). Mikäli filmikuvat onnistuvat, niistä voisi saada ihan hyvän vastaparin digitaalisten kanssa.
    Pimiöön pääsin ensimmäisen kerran tiistaina, jatkosta ei ole tietoa. Tila pitää varata ja kun opettajalla on aineet ym., pitää kysyä jatkosta häneltä. Iltakuvaus on hankalaa siinä mielessä, että täällä vallitsee aina pieni utu, joka heikentää auringon tehoa hurjasti jo kuuden aikaan. Auringon nousua en ole vielä nähnyt, mutta sitä voisi kokeilla.

    VastaaPoista