Lauantai meni leppoisissa tunnelmissa. Tereza vinkkasi meille hyvän ravintolan, jossa tsekkiläiset käyvät itsekin syömässä, kun kotoperäisiä makuja kaipaavat. Paikka on selkeästi suosittu, kun istumapaikkoja sai hetken odotella. Iltapäiväksi olimme sopineet tapaavamme Magdalenan, joka opiskelee koulussamme ja on käynyt taidekoulussakin vieraisilla. Hän oli luvannut viedä meidät käymään lähistöllä olevaan teehuoneeseen. En kyllä osannut yhtään odottaa mitään niin erikoista. Teehuone Čajovna Ve věži sijaitsee vanhan tornin huipulla ja on erittäin kotoisa ja tuoksuu mausteille. Teevalikoima on laaja, mikä ilahduttaa tällaista teen suurkuluttajaa. Harmitti aivan hirveästi, kun kamera jäi asunnolle, mutta on ainakin syy käydä toistekin. Tapasimme siellä myös Magdalenan ystävän Monikan, joka yllättäen opiskelee suomea! Hän kutsui meidät suomenkielen opiskelijoiden klubi-iltaan, jossa ei muita kieliä puhuta, mikä tarkoittaa heille hyvää harjoitusta ja meille mahdollisuutta tutustua uusiin ihmisiin täällä omalla kielellä.
Siinä se aika vierähti teetä juodessa sekä joutavia rupatellessa, mitä nyt pannullisen juomisessa menee, ja pois lähdimme vasta kymmeneltä. Hieman sääliksi kävi Magdalenaa, joka joutui vielä lähtemään valokuvaamaan Prahan yöhön koulua varten, mutta ilta oli lämmin ja Prahan pääkaupungissa sentään julkiset kulkevat kohtuullisen hyvin läpi yön. Sunnuntaina oli vihdoin KFC-päivä: jättikulho kanansiipiä puoliksi. Pakkohan se oli kokeilla, kun Suomesta niitä ei saa, ja muutenkin lautasmalli on yhtä kaukana kuin Suomikin; liha, vehnä sekä rasva ovat ruokien pääraaka-aineet ja kasviksia eksyy lautaselle lähinnä suolakurkun ja hapankaalin muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti