Istuskelua pimeässä ja kaikkea muuta kivaa

Suurin osa puista on jo vaihtanut kukat lehtiin, muttei tämä yksilö

Jonkinlainen lasiesine tarkasti kuvattuna

Uusi viikko lähti käyntiin varsin napakasti. Koska ostamani kameran valotusmittari ei ollut yhteistyökykyinen, lähdin heti aamuseltaan napisemaan asiasta Fotoskodaan. Koulu alkoi vasta kymmeneltä ja liike aukesi yhdeksältä, mikä jätti minulle puoli tuntia asiointiaikaa. Valitettavasti muutamalla muullakin oli samat suunnitelmat ja jouduin odottamaan pitkän tovin vuoroani, mutta kaikki päättyi minun kannalta onnellisesti. Liikkeessä sattui olemaan toinenkin Nikon FM2, johon he suostuivat viallisen kamerani vaihtamaan. Hyvää palvelua kerta kaikkiaan. Ehdimme niukin naukin kymmeneksi kouluun, mutta täällä ei onneksi aikatauluja tarkasti seurata. Ja miksi olisi seurattukaan, kun pääasiassa oli omatoimista työskentelyä, joka minulla tarkoitti tällä kertaa erilaisten asetelmien kokeilua pienessä studiossa. Tunnin verran jaksoin pakertaa lasipullojen, kivien ja puupalikoiden kanssa, ennen kuin lähdin sään suosiessa tekemään omaa valokuvausprojektiani kaupungille. Onneksi ostin samalla uuden filmirullan ja sain omaa projektiani eteenpäin.

Huokoinen kivi lasipullon takana

Kaksi lasipulloa(kukapa olisi arvannut)

Ilmat ovat olleet erinomaiset, mutta valokuvausta ajatellen eivät ihan parhaat. Tälläkin kertaa ehdin kuvata muutaman tunnin hyvässä valaistuksessa ennen iltapäivän poutapilvien saapumista. Päivällä ongelmana ovat kuvien puhkipalaminen ja heijastukset, iltaisin utuinen yleisvalo, josta en saa hienoja kontrasteja esille. Illaksi oli tiedossa vähän vaihtelua jokapäiväiselle kuvien muokkaukselle ja blogipäivityksille. Olimme ostaneet 3-4€ lippumme hyvissä ajoin lähistön elokuvateatteri Bio Okoon katsoaksemme irlantilaisen animaatioelokuvan Song of the Sea (trailer). Kovasti olisin halunnut nähdä jonkin tsekkoslovakialaisen animaation, joita siellä myös pyörii, mutta olisi ihan kiva ymmärtääkin elokuvasta jotain. Monika ja Magdalena tulivat mukaamme ja olivat ehkä hieman yllättyneitä, ettei Suomessa (ainakaan tietääkseni) ole vastaavia, jonne saisi koirankin ottaa elokuvaseuraksi. Istumapaikkoja oli autosta rantatuoleihin klassisten teatteripenkkien lisäksi. Hurmaavan merellisen elokuvan jälkeen olikin sitten hyvä sukeltaa keskelle rankkasadetta, mutta matka oli asunnolle lyhyt ja selvisimme melkein kuivina perille.

Ensimmäinen negatiivi valmis

Seuraavaan aamuun nousimme hieman väsyneinä harmaaseen sadepäivään myöhäisen illan jälkeen, mutta koulu alkoi vasta yhdeltä, joten kiirettä ei ollut nimeksikään. Tiistaita olin odottanut jännityksellä, sillä vihdoin pääsin kehittämään ensimmäisen negatiivin! Käytännöt olivat sen suhteen hyvin pitkälti samanlaiset kuin Taidekoululla, mutta lämpötiloja ei turhan tarkkaan mittailtu. Homma oli tuttua, mutta ihan mukavaa kuitenkin oli, että opettajamme Dorota kertasi kaiken vielä perin pohjin. Virheitä tässä touhussa ei halua tehdä. Kaikki meni onneksi hyvin ja ainakin negatiivit näyttävät hyvin onnistuneilta. Lopputuloksen näkee tosin viimekädessä vasta positiiveja kehittäessä.

Syväterävyyskokeiluja

Eläintarhapäivityksen makit photoshopattuina

Keskiviikkona koululla näkyi jos jonkinlaista vesipyssyllä ammuskelijaa ja serpentiiniä vähän siellä täällä. Koulunsa päättävät olivat viimeistä päivää ja juhlistivat sitä, mutta paljon abeja rauhallisemmin. Aamumme alkoi tällä kertaa (tsekinkielisellä) luennolla valokuvien sommitteluratkaisuista, tosin diagonaalit, pakopisteet ja lävistäjät ym. olivat aika tuttuja ennestään, mikä teki luennostakin helpon seurata. Tämän jälkeen alkoi kuvien muokkaus ja jatkoin aikaisemman julisteprojektini kanssa. Omasta mielestäni se on aika onnistunut jopa typografian suhteen, vaikka opettajan tuomiota en ole vielä saanut.

Innostuisikohan Korkeasaaren väki ehdotuksestani? Päivämäärä tosin pitäisi vaihtaa

Kun päivä oli jälleen aurinkoinen, jatkoin koulusta suoraan keskustaan jatkaen projektiani ja kuljeskelin aika monta tuntia sokkeloisilla kaduilla. Tuottoisasta päivästä jäi käteen täysi filmirulla uudella toimivalla kameralla kuvattuna. Reissulla törmäsin pöllöön ja tämän omistajaan, joka oli ehkäpä kouluttamassa lintuaan puistossa. En jäänyt utelemaan, kun matka asunnolle oli pitkä ja seuraava aamu aikainen.

Pieniä vesiputouksia puisto pullollaan

Tornipöllön sukulainen?

Pieni puinen ortodoksikirkko Petřínin rinteessä