Goodbye and thanks for all the fun!

Oopperan aula

Kun papereita ei sitten saatu valmiiksi, yritys kaksi alkoi keskiviikkona kymmeneltä. Ei sekään ihan putkeen mennyt, kun kaikki opettajat eivät olleet vielä ehtineet täyttää arviointeja ja Miriam oli koko päivän vahtimassa loppukokeita. Toivottavasti saamme ne mukaamme ennen lähtöä, ettei tarvitse jännityksellä odottaa Suomen päässä todistusten kohtaloa. Toimimaton excel-taulukko oli viedä hermot, mutta illaksi oli sentään luvassa jotain kivaa, mikä veisi ajatukset pois paperisodasta. Olimme ostaneet viikkoja aijemmin liput oopperaan, mutta sitä ennen oli ostettava ainekset korvapuusteihin, joita olimme luvanneet leipoa torstai-illan illanistujaisiin Magdalenan ja muiden seurassa. Suurimman osan aineksista pystyimme helposti päättelemään ulkomuodon ja kuvien perusteella, mutta yhtä ainesosaa emme millään löytäneet: kardemummaa. Kaksi isomman kaupan maustehyllyä kolusin läpi, mutta ei löytynyt. Kuminaa oli esillä valtavat määrät ja pippuria myös, minkä olen maistanut ruoastakin. Eipä täällä paljon muita mausteita tunnuta käytettävänkään. Isojen kauppojen valikoimiin kuului toki erikoisempiakin mausteita kuten kurkuma ja tähtianis, mutta paljon niukemmalta valikoima tuntui verrattuna suomalaisiin jättikauppoihin. Täytyi siis pärjätä sillä, mitä löytyi ja toivoa, että muut ainekset osuivat kutakuinkin oikeaan. Jauhoistakaan en ole satavarma. Vähän vaikuttivat hienojakoisilta  pullataikinaan. Lähdin koulusta vasta neljän jälkeen ja saavuin viideksi asunnolle, mikä tarkoitti, että tunnissa olisi ehdittävä valmistaa taikina jääkaappiin huomista varten ja laittauduttava seitsemältä alkavaan oopperaan.

Yksityiskohtia oopperasalista

Koristeluissa ei ollut rokokoon tyylin mukaisesti säästelty

Olin löytänyt second hand -kaupasta itselleni ihanan mustavioletin juhlamekon ja nyt oli syy käyttää sitä ensimmäisen kerran. Enää oopperaan ei samalla tavalla aina pukeuduta iltapukuun kuin ennen ja upeiden asujen seassa kulki tavallista farkkukansaa. Ensimmäinen kertani kun oli, halusin juhlistaa sitä kunnolla ja lähtökin koittaa pian, oli laittautumiseen syytäkin. Paikka oli hyvin klassinen ulkoa päin ja julkisivua koristivat korinttilaiset pylväät päätykolmioineen. Sisustus olikin sitten vähän jotain muuta ja itse näyttämösali uusrokokoota ylitsepursuavine kullattuine koristeluineen ja kattomaalauksineen. Näkemisen arvoinen kyllä ja niin oli Verdin Otellokin, minkä ansiosta tämä tuskin jää viimeiseksi, sillä kokemus yllätti positiivisesti ja kolme tuntia kului hujauksessa.

Onnistuvat ihan hyvin, vaikka kardemummaa ei ollut ja välineet piti improvisoida

Torstaina koulun jälkeen juhlimme lähtöämme ja Magdalenan kokeiden päättymistä grillaamalla hyvää ruokaa ja keskustellen myöhään yöhön. Leipomamme korvapuustit kävivät kaupaksi, vaikka kardemumma puuttuikin. Perjantain aamuna alkoi viimeinen koulupäivä yhdeksältä. Vihdoin saimme kaikki paperit leimoineen ja allekirjoituksineen sekä lisäksi mukaamme muistoksi kaksi kalenteria, joissa oli opiskelijoiden töitä. Sitten vain asunnolle siivoamaan ja pakkaamaan, mistä jäi meille vielä sopivasti aikaa käyttää viimeiset valuuttamme maistuvaan lounaaseen lähikahvilassa. Ja ei kun kohti lentokenttää laukut mukulakivillä vaappuen. Turvatarkastus oli aivan yhtä ikävä kuin ennenkin, mutta pääsimme viimein istumaan koneeseen ja jättämään hyvästit ihanalle Prahalle...

Se lentää sittenkin!

...tai emme sittenkään. Koneen vasemman moottorin startti oli hajonnut ja korjausta jouduimme odottamaan seuraavaan päivään, mutta saimme kuitenkin ylläpidon odottelumme ajaksi. Tieto kulki huonosti ja päädyimme seikkailemaan kentällä pitkäksi aikaa huonojen ohjeiden varassa, mutta lopulta pääsimme hotellille yöksi ja ruokakupongit pitivät tyytyväisinä. Toinen yritys oli keskipäivän tienoilla, eikä sekään ihan putkeen mennyt, mutta viimein kone nousi ilmaan ja olimme Suomessa lauantaina viiden aikaan illalla. Kerta kaikkisen oonistunut reissu sai onnellisen päätöksen, kun oma siippani odotti aulassa ja vihdoin alkoi kesäloma!

Kiitos, kumarrus ja heippa!