Ekstempore turnajaiset

Freddie piti seuraa opettajan antaessa
palautetta muille oppilaille

Torstai alkoi kymmeneltä ja saimme vihdoin näyttää dokumentaarisen valokuvapajan opettajallemme Liballe parhaimmat otoksemme. Hän oli erittäin tyytyväinen näyttämiini valokuviin, eikä oikein löytänyt korjattavaakaan. Suositteli vain tekemään  kuvista kokonaisuuden ja kirjoittamaan pienen esittelytekstin jokaiselle kuvalle, mikä on yleistä valokuvanäyttelyissä, jotta katsojakin saa helpommin otteen valokuvista. Vähän ehkä jäi sellainen vaikutelma, ettei opettajamme kehdannut antaa kovempaa kritiikkiä, mutta se voi toki olla vain omaa vainoharhaisuuttani ja kriittisyyttä omia kykyjäni kohtaan. Samalla keskustelimme kuvauspaikoistamme ja siitä, kuinka Praha on noussut 20 vuodessa harmaasta ja rapistuneesta kaupungista turistien suosikkikohteeksi, mikä ei kaikkia asukkaita miellytä. Kasvava keskusta on rajoillaan sekoitus uutta ja vanhaa; rapistuneiden rakennusten viereen nousee kiiltäviä ostoskeskuksia, joiden kulmilla pyörii keskiluokka ja kerjäläiset rinta rinnan. Lopputunnin katselimme valokuvia Walesistä, jotka olivat David Hurnin, opettajamme opettajan, ottamia kuvia.

Valmistautumista taisteluun

Kun muita oppitunteja ei ollut tiedossa, pidimme loppupäivän vapaata ja päätimme käydä katsomassa Battle of the Nations -turnajaisia, jotka järjestettiin tällä kertaa Prahassa. Pitkään mietimmekin, sillä hintaa yhdelle päivälle oli 10€. Onneksi menimme, ilta nimittäin oli kerrassaan mahtava. Urheilu ei juuri kiinnosta eikä hinkua ole ollut käydä jääkiekon mm-kisoja katsomassa, mutta taisteluotteluiden seuraaminen oli aivan oma elämyksensä. Suomi ei torstaina otellut, mutta saattoi olla Israelin joukkueessa avustamassa. Moni yleisöstäkin oli pukeutunut keskiajan teeman mukaisesti ja myyntikojuilta olisi saanut ostettua itselleenkin koko varustuksen. Tyydyimme kumminkin vain katselemaan ja maistelemaan grilliruokaa. 

Ihania pukuja

Miekkoja, kypäriä, haarniskoja... 

Taitaa kauan joutua keräämään, jotta
 yhden hevosen verran saa kolikoita kasaan

Kaksintaistelua (ranska/israel)

Ukrainalaiset vastaan jenkit

Ensimmäistä kertaa kokeilimme trdelník-leivonnaista, jota täällä myydään paljon. Se muistuttaa hieman sokeroitua tikkupullaa, ja paistetaan samalla tavalla avotulella kierrettynä tangon ympärille. Ihan hyvältä maistui, muttei mitenkään erikoinen makuelämys. Kävimme vielä katsastamassa viimeiset ottelut ja unkarilainen joukkue vaikutti olevan yksi päivän voittajista. Matkat ottelupaikalle Petřín-kukkulalle menimme julkisilla ja kokeilimme ensimmäistä kertaa funikulaaria, jolla pääsee kätevästi ylös jyrkkää rinnettä. Se on melkeinpä ainoa nopea kulkuväline ylös raitiovaunujen ja metron pysähtyessä vain puiston laidalle.

Vastapaistettua trdelník-leivonnaista

Funikulaari

Voitonpäivä 8.5, jota juhlitaan natsi-Saksasta saadun voiton kunniaksi, on täällä vapaa, joten sille oli kehitettävä koulua korvaavaa tekemistä. Lähdin sitten päiväksi digikameran, filmikameran ja koulusta lainaamani jalustan kanssa läheiseen Stromovka-puistoon, jossa en vielä ollut ehtinyt käydä. Paikka oli täynnä väkeä nauttimassa kesäisestä kevätpäivästä ja keräsin mukavasti tuijotuksia kyykkiessäni mitä ihmeellisemmissä kuvausasennoissa ja -paikoissa. Laitamilla oli pieni huvipuisto, jota jäin kuvaamaan pidemmäksi aikaa, sillä kokeilin kaksoisvalotusta ensimmäistä kertaa. Onnistuessaan kaikki paikallaan olevat kohteet näkyvät selvästi, mutta liikkuvat kohteet jäävät utuisiksi ja läpinäkyviksi. Nyt on sitten taas uusi rulla filmiä valmiina kehitettäväksi.